Ajassa taaksepäin......<----------

Tulipa mieleen tuossa taas yksi päivä mitä kaikkea sitä on kokenut 3 vuoden aikana Hohdon kanssa. Ja nyt kun kevät on tullut jäädäkseen tulee vain mieleen Hohdon ihanat seikkailu reissut. Tämän muistelman jälkeen miettii vain kuinka paljon rakastaa tuota hurttaa.

Ikimuistoiset karkausreissut! Olkaapa hyvä.

1. Kaunis syksy ilma. Käppäiltiin Hohdon kanssa metsässä. Hohto oli tuolloin irtipidettävä joten se oli irti hihnasta ja itse vaan otti huomioon ettei vaan ketään tule koirien kanssa vastaan. Siinä sitten rauhallisesti käppäiltiin eteen päin. Hohto hävisi johonkin ja ajattelin et kyllä se kohta tulee sieltä takasin. 10 minuuttia eikä koiraa näkyny karvan vertaa missään. Mihinköhän se meni? Ei auttanut muuta kuin ruveta huutelemaan koiraa. Piiitkän aikaa sitä huudeltiin, mutta huudoista ei ollut mitään apua. Hätäisenä ihmisenä ajattelin jo pahinta. Huutoja jatkettiiin varmasti lähemmäs puolta tuntia kun äitin puhelin soi. Äiti höpötti puhelimeen hetken aikaan. Iskä oli soittanut että onko meillä joku hukassa? Äiti oli vastannut että kyllä on. Iskä sanoi että no, koira istuskelee ja ulvoo täällä meidän rappusilla ihan mutaisena. Ei muuta kuin kotiin ja sit miettii vaan et mitä se oli lähtenyt jahtaamaan ja miks se oli suoraan kotiovelle juossut? Orava, kissa, pupu? äänet kaikuivat metsässä ja ajatteli et helpommalla pääsee kun juoksee kotiin ja huutaa takaisin?

2. Muutama päivä edellisen jälkeen. Ehkä se oli vain yksi kerta eikä saa enää mitään tuolaisia älyn väläyksiä päähän? Ai eikö? Tällä kertaa käveltiin siskon kanssa samaisessa metsässä. Hohto taas irti ja hetken se pysyikin lähistöllä ja näkyvillä. Viuh, pusikkoon ja heippa!
Taas huutosakkina ruvettiin nimeltä huutelemaan. Siskon kanssa jakaannuttiin eri suuntiin ja koitettiin saada mahdollisimman kauas huudot ylläämään. Huudeltiin ja Huudeltiin. Tällä ketaa oli oma puhelin mukana. Sisko soitti että joku lenkkeilijä oli häneltä kysyny et sattuuko meiltä koira olemaan karkuteillä? Tuolla pellolla juos just äsken hirvi ja sen perässä suden näköinen koira. Kun lenkkeilijä oli sitten siintä poistunut paikalta ja oltiin jo luovuttamassa niin sitten se meidän herra sipsuttelee siskon viereen tyytyväisen näköisenä. "jee, arvatkaa mitä? mä kävin hirvi jahdissa! Miks ette tullu mukaan? Se oli hauskaa."

3. Oltiin käymässä kaverin pihalla juoksuttamassa koiria. Koirat ovat kaikki pysyneet hyvin siinä pihalla, vaikka siellä on vain puolen metrin mittaiset aidat. Siinä ne sitten telmivät kolme koiraa keskenään. Juteltiin niitä näitä kaverin kanssa ja sivusilmällä näin kuinka, taas jälleen kerran, meidän Hohto saa jonkin ihmeen idean hypätä kompostin ohi ja aidan yli vieressä olevalle pellolle. Eikä siinä kaikki, nämä kaksi koiraa osaavat yleensä olla vapaina mutta tälläpä kertaa Hohto oli seuraa johtajaa- vetäjä ja pomps: Siinä meni musta koira ja pomps: siinä meni valkoinen koira. Kaikki kolme vetivät letkaa pellolla ja naapureiden pihalla. Ekaksi takaisin pihaan saapui musta koira ja perässä tuli valkoinen. Hohto painatteli viellä melkoista vauhti itsekseen pitkin pihoja. Lopulta sana autoon uppoutui sen alitajuntaan ja auton viereen odottamaan et joko mennään.

4. Olin ulkoiluttamassa pikkuista tuossa tiellä. Höpöttelin siinä sitten sille ja tuijottelin maahan tai jotain. Silmä kulmasta näkyi jonkun juoksevan hurjaa vauhtia alamäessä vastaan. Kesti hetken tajuta kuka ja mikä sieltä oikein tulee. Ette varmaan arvaa, mutta meidän HOHTO! Juos kieli roikkuen hurjassa vauhdissa suoraan vastaan ja siintä sitten ohi. Kun Hohto oli viipottannut ohi, tuli perässä tuo meidän musta köntys, Dingo! Dingo onneksi ei enää jaksanut tutkimusretkeillä vaan pysähtyi mun ja pikkaisen luokse. Hohto painatti taas naapureiden pihalla naama niin virneessä. Mutta kun Hohto päätti et nappaa taas Dingon seurakseen, juos meidän ohi naama virneessä ja Dingo painatti perään. Juoksivat onneksi naapurin koiratarhaan josta saatiin helposti kiinni.

Nämä ovat ne jotka jäänneet erityisen hyvin mieleen. Karkauksia on monia muitakin. Kotoonta karkaukset ovat yleensä päätyneet naapurin koira-aitaukseen.

Nykyään ei enään Hohto mene ansoihin. Yleensä sanat: autoon, lenkille, mennään, ruokaa ovat toimineet ja koira tulee luokse. Hihnassa olen yrittänyt palkita aina kun tulee luokse mutta vapaana olessaan hävittää korvansa eikä mikään muu enää kiinnosta :(

Ja loppukevennys : Haades sai tänään ensimmäiset rokotukset. Poika oli kyllä niin hienosti. Antoi kuunnella hengityksen, hampaat olivat kylläkin hänen eikä niitä oisi tarvinnut katsoa, korvat menivät hienosti ja pallerot antoi tutkia. Piikinkin otti aivan loistavasti vastaan kun nameja oli tarjolla :)